perjantai 18. lokakuuta 2013

Neuvolakuulumisia

Heips!

Meillä oli siis keskiviikkona lisäneuvolakäynti, jonka varasin kun halusin päästä juttelemaan Nellan peloista ja muustakin mieltä askarruttavasta. Tituleeraan itseäni ehkä vähän ylihysteeriseksi ja stressaavaksi mammaksi, mutta neuvolatädin mukaan en ole edes niin paha. :D Ja hänkin sanoi, että on vaan hyvä, kun kysyn paljon kysymyksiä ja tulen puhumaan mieltä painavista jutuista, enkä vatvo niitä sisälläni. Ainahan mä olen kaikesta stressannut, mutta lapsen myötä on tämäkin luonteenpiirteeni noussut uusiin ulottuvuuksiin. Pelkään koko ajan, että kaikki ei olekaan hyvin ja en voi uskoa, että minä voisin olla onnellinen ja minun lapsellani kaikki hyvin. Todellakin sellainen piirre, josta haluaisin eroon, mutta lujaa se minussa tuntuu pysyvän. Rankkoja asioita ja kolhuja kokeneena minun on välillä vaikeaa uskoa onneeni.

Mutta se siitä. Tosiaan, mentiin klo 12.30 neuvolaan ja oli kivaa kun R:kin pääsi mukaan, vietti vapaapäivää.
Ensin juteltiin yleisesti kaikenlaista ja yhdessä vaiheessa otettiin mitat, joten laitankin ne tähän alkuun:

Mitat 1v 2kk 1vko (suluissa 1v 1vko mitat)
Paino: 12380g (12640g)
Pituus: 78,5cm (76,1cm)

Eli neidillä on paino laskenut! Tämä on kuulemma tosi normaalia, koska Nella on alkanut liikkumaan niin paljon aktiivisemmin, ettei ihmekään. Painoon voi vaikuttaa myös ajoittain heikko syöminen ja kipeänä olo(Nella muuten on jo täysin parantunut flunssasta! :)
Vieläkin Nella huitelee painon suhteen yläkäyrillä, muttei enää yhtään niin paljoa. :) Jossain vaiheessa oli +38 yläkäyrällä ja nyt vaan +13.
Pituutta on parissa kuukaudessa tullut 2,4cm, eli tosi hyvin. Pituus menee melkeinpä tasan keskikäyrällä ja sitä neuvolatäti kehuikin ja sanoi muutenkin kasvun olevan erittäin hyvää ja tasaista. :)
Seuraavaksi mitat saadaankin sitten kait helmikuussa puolitoistavuotisneuvolassa, jolloinka on myös lääkäri.

Juteltiin tosiaan niistä neidin peloista ja koitin mahdollisimman hyvin kuvailla niitä neuvolatädille. Halusin hänen ymmärtävän, että esimerkiksi suihkuun tai kylpyyn meneminen ei ole mitään kiukuttelua vaan ihan oikeaa paniikkia. Pelon huomaa selkeästi, alahuuli värisee, kyyneeleet valuvat ja itku on hysteeristä. Minä en niinkään jaksa välittää kiukkuitkuista; ne tulee ja menee ja on ihan normaaleja vaikka välillä toki omaakin hermoa kiristäviä. Mutta se paniikki-itku. Se on ihan toista maata, sydäntä repivää ja varsinkin näin herkän äidin korviin kamalaa.
Puhuttiin myös muista peloista, kuten imuri-, porausääni-, hiustenkuivaaja-, parranajokone-, katulakaisukone- ynnä muista peloista, mutta niistä terkka ei ollut niinkään ihmeissään. Ne kuulemma ovat hyvinkin normaaleja suunnilleen tämän ikäisen pelkoja ja liittyvät useilla lapsilla kehitysvaiheeseen. Kuulemma menevät varmasti ohi ja siinä ei ole sen kummempaa. Lapsen aistit ovat herkempiä, he eivät vielä ymmärrä miksi sellaisia ääniä kuuluu ja miten ne pitäisi käsitellä jne.

Mutta suihku-, kylpyamme- yms muista vesipeloista puhuttiinkin sitten enemmän. Hän halusi kovasti tietää, olisiko mahdollisesti jäänyt jotain traumaa joskus. En keksinyt mitään ja olenhan sitä tässä ennenkin miettinyt pääni puhki. Se olisi niin loogista, että jonkun trauman jäljiltä Nella pelkäisi noita asioita. Kuulemma se voi olla niinkin pieni asia, kun liian kuumaa tai liian kylmää vettä, ei sen suurempaa. En kuitenkaan muista, että olisi niin edes käynyt koskaan, mutta enhän voi satavarmasti sanoa. Pienet lapset kun kokee herkemmin asiat ja siihen on itse vaikea sanoa mitään.
Sitä ihmeteltiin yhdessä, että tässähän ei ole kyse mistään vesipelosta; Nella rakasti kesällä olla uima-altaassa ja innoissaan siellä leikki, hän ei ole yleensä milläänsäkään käsienpesusta, tykkää lotrata vedellä jne. Naamanpesusta ei nyt muuten vaan tykkää, mutta ei kyllä ole koskaan tykännytkään. Eikä tykkää naaman pyyhkimisestäkään sen kummemmin. Tuskin kukaan lapsi siitä ihmeemmin nauttii? :D

Sehän tässä jotenkin onkin outoa, kun tässä ei ole mitään yksiselitteistä. Jos voisi vaan sanoa, että ''aa, se on vesikammo ja johtuu tästä ja tästä'', niin that's it. Mutta kun ei.
Neuvolatäti siinä sitten kertoi kaikkia ''hyviä vinkkejä'' mukaviin kylpyhetkiin, kuten ''oletteko kokeilleet värikkäitä kylpyankkoja?'' öhöm, joo ollaan, ei olla idiootteja. Ollaan kokeiltu kaikkemme, että Nella taas alkaisi nauttimaan kylpy- tai suihkuhetkistä. Tai ei tarvitsisi edes välttämättä sen kummemmin nauttia, kunhan edes sietäisi asiaa, olisi neutraali vaikka...
No, ei tultu yhtään viisaammiksi käynnin jälkeenkään, mikä tuohon auttaisi tai mistä se johtuu. Mutta kyllä käynti silti helpotti, kun sai kuulla, ettei tuo mitenkään tavatonta ole - kuulemma neuvolatäti on ennenkin tavannut samanlailla reagoivia lapsia ja se menee ajan myötä ohi. Hän uskoisi sen olevan vain vaihe(mun lempisana :D). Toivotaan ja uskotaan niin.

Juteltiin myös yleisesti Nellan ujoudesta, eroahdistuksesta, vierastamisista ja muusta sellaisesta. Kuulemma nekin normaaleja vaiheita. Tuntuu vaan, että Nella on niin eri maata useampien lasten kanssa; muut vipeltää menemään ja Nella on kuin suolapatsas. Hetken. Tai tunnin. Tai puolitoista tuntia. Kunnes lämpenee, ja on oma itsensä.
Se on jotenkin niin hassua, että vaikka käydään esimerkiksi muskarissa ja perhekahvilassa  joka viikko samaan aikaan, niin silti esim. perhekahvilassa pitää se ensimmäinen tunti tai puolituntinen nyhvätä minussa kiinni, haluta olla sylissä, seurata kuin hai laivaa tai vaihtoehtoisesti itkeä. Sehän on jo tuttu paikka?! Muskarissa Nella kyllä on elementissään, mutta se onkin enemmän ohjattua toimintaa, eikä siellä ole niin paljoa ihmisiä ja hälinää.
Tästäkin puhuttiin neuvolatädin kanssa ja kerroin muitakin samanlaisia esimerkkejä. Neuvolatäti totesi, että se selkeästi vain on Nellan luonteenpiirre. Minun on kuulemma varmaan vaikeaa käsittää sitä, koska se ei ole minulle ominainen luonteenpiirre. Itse kun lapsena en edes kuulemma koskaan kävellyt, vaan aina juoksin. Olin täystuho, sotkin kaikki paikat ja olin hmm, no, meneväinen tapaus. R taas kuuleman mukaan on ollut rauhallinen, järkevä ja harkitseva lapsi, muttei niinkään yhtä ujo kun Nella.
Neuvolatäti sanoi, ettei tosiaan ole mitään mistä olla huolissaan. Hän sanoi Nellan vaikuttavan touhukkaalta lapselta, kun neiti sielläkin leikki innoissaan mm. palloilla. Neuvolatäti sanoi myös, että jos Nella nyt kovin pelokas lapsi olisi, niin olisi neuvolassakin sellainen ja ei esimerkiksi uskaltaisi istua vaa'an päällä tai leikkiä ylipäätään neuvolassa.

Nellalla on omat vahvuutensa. Toiset vanhemmat ovat sitten huolissaan, kun lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja mennä touhottaa koko ajan ja ei tee mitään järkevää. Nella taas jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja; laittaa palikoita laatikkoon, tehdä palapelejä, lukea kirjoja, katsella lastenohjelmia, kuunnella musiikkia sohvalla, harjotella ruumiinosia, leikkiä laululeikkejä, istua sylissä, ja muuta ihanaa, josta olen luonnollisesti äitinä tietysti superylpeä.
Mihinkäs lopputulokseen tästä kaikesta tulee? Hyvinkin yksinkertaiseen. Jokainen lapsi on erilainen. Jokainen ihminen on alusta asti oma yksilönsä, ei minkään lokerikon ja käyrien ja suositusten ja oppikirjojen mukainen. Joku osaa piirtää, toinen laulaa. Joku osaa kiipeillä, toinen tanssia. Joku ehkä jossain vaihessa osaa paljon, joku oppii hitaammin. Joku ei pelkää lapsena mitään, joku pelkää monia asioita. Silti yhtä hyviä meistä kaikista tulee ja on tullut. Omanlaisiamme. Turha koittaa olla kukaan muu tai työntää ketään mihinkään lokerikkoon. Olemalla omia itsejämme, virheinemme kaikkinemme, olemme juuri näin ihania.
  
Mahtavaa viikonloppua kaikille! ♥

maanantai 14. lokakuuta 2013

Perhekahvilaa, pelkoja ja pieni potilas

Moikka!

Voi kun keksisin hyvän selityksen, miksi blogi on jäänyt taka-alalle. Keksisin paljonkin, mutta ehkä en nyt ala niitä tässä luettelemaan? Toivottavasti nyt saisin taas itseäni otettua niskasta kiinni. ;)

Meidän arki on sujunut hyvin ja viikot vierii hujauksella ohi. Kesävaatteita ei ole saanut vieläkään vietyä pois kaapista viemästä tilaa, talvikenkiä ei ole kaivettu varaston uumenista... Ja tosiasiahan se on, että talvi lähestyy hurjaa vauhtia. Pitäisi nyt koittaa nauttia näistä ihanista syksyn väreistä, kirpakasta säästä ja toppavaatteettomuudesta(onko tuo sana?)!

Ollaan käyty normaalisti muskarissa ja perhekahvilassa. Viime torstaina oli kauan odotettu perhekahvilakerta, kun tiedossa oli valokuvaukset. Nella on ollut kahdissa kunnon valokuvauksissa elämänsä aikana ja toiset niistä olivat perhekahvilakuvaukset. Mahtavaa noissa on, että kuvaukset ovat ilmaisia. Toki kuvat, mitkä valitsee, maksaa sitten sen verran mitenkä paljon ja minkälaisia niitä haluaa ottaa, mutta silti mielestäni loistavaa kun tarjotaan mahdollisuus vähän edullisempaan vaihtoehtoon, jos nyt vaikka vertaa kunnon valokuvausstudioiden hintoja.
No mutta joo, olin päättänyt että kyllä me otetaan joitain kuvia tuoltakin, jos vain onnistuu ja vaikkakin tässä on kuvauksia ollut muutenkin. Olisi ihanaa saada kumminkin muistoja näiltä ajoilta, kun vielä käydään perhekahvilassa ja on tälläinen mahdollisuus, ja muutenkin. Kerranhan vain tuo tyttönen on pieni ja minulle on ollut alusta alkaen tosi tärkeää saada mahdollisimman paljon konkreettisia muistoja pikkulapsiajasta.
Jääkaapin ovea
Vasemmalla perhekahvilakuvista tilattu magneetti(Nella n. 8kk ikäinen)
oikealla yläreunassa hesari-ilmoitus Nellan syntymästä ♥
Olin sitten hyvissä ajoin ennen torstaita valinnut pikkuneidille kauniin mekon, aluspaidan, sukkikset, sukat, hiusjutut(joo ihan kun suostuisi vieläkään pitämään niitä...) ja laittanut kaikki valmiiksi. Hiki hatussa kiirehdittiin perhekahvilaan, stressasinkin vähän.
Nella leikki nätisti, vaikka hulinaa oli paljon ja lapsia ja vanhempia oli tupa täynnä, paljon enemmän kun koskaan tuolla perhekahvilassa olen nähnyt.
Päästiin sitten aika alkupuolelle kuvausjärjestyksessä, kun oltiin viime kerralla etukäteen ilmottauduttu. Kuvattavia oli monta kymmentä, joten olin ihan tyytyväinen että päästäisiin kuvaukseen nopsasti. Tulisihan sitten Nellan ruoka- ja uniaikakin, joten parempi vaan saada pois alta.

Meidän vuoron koittaessa, kävelin iloisen tytön kanssa kuvauspaikalle. Esittelin meidät kuvaajalle, vaihdettiin muutama sana ja kuvaukset alkakoon.
''Voisit ensin laittaa Nellan vaikka istumaan tälläisen taljan päälle'', ''Vähän sivumpaan'', ''Ei ihan siihen'', ja muita neuvoja sateli. Koitin noudattaa niitä parhaani mukaan, kunnes huuto jo alkoi. Nella ei tykännyt sitten yhtään olla siinä, vaikkei kuvia ollut keretty vielä edes ottamaan yhtäkään. Koitettiin sitten antaa leluja, koitettiin jos neiti haluaisi seistä, koitettiin jos haluaisi istua laatikon päällä, koitettiin sitä sun tätä. Lopuksi ehdotin, josko otetaan kuvat niin, että Nella on minun sylissäni. Äidin syli varmasti lohduttaisi. Mutta ei. Kuvaaja jostain ihmeen syystä halusi, että Nella tulee istumaan minun polvieni päälle jalkojeni ollessa suorassa. Eihän se ole edes luontevaa lapselle, joka on tottunut sylissä ollessaan olemaan poski poskea vasten, tuntien äidin sydämenlyönnit ja painaen päänsä rintakehääni vasten. Mutta kuvaaja ei tuntunut tätä ymmärtävän.
Minusta olisi ollut tärkeintä, että Nella olisi saatu rauhoitettua ja sitten kokeiltu niitä yksilökuvia uudestaan. Mutta kuvaaja sitten sanoikin ''No ei tätä nyt kannata jatkaa, kun hän vaan itkee koko ajan. Tuolla on muitakin jonossa''.

Pettyneenä lähdin sitten Nellan kanssa pois ja sovittiin kuvaajan kanssa, että jos jää aikaa niin voidaan tulla kokeilemaan uudestaan kun kaikki jonossa olleet saadaan kuvatuksi.
Tällä aikaa leikittiin, neiti oli kuin naantalin aurinko. Nellaa kiinnostaa nykyään hirveästi nuppipalapelit, niitä pitäisi koko ajan olla tekemässä yhdessä ja nimetä asioita. :') Leikittiin siinä sitten palapelillä, kun kuvauspaikalta tuli vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttö äitinsä kanssa. Tyttö oli itkuinen ja heti sitten uteliaana kysyin, että eikö heilläkään ollut mennyt nappiin. Ei kuulemma, tyttö oli ollut samanlailla itkuinen kun Nella, eikä kuvia oltu saatu otettua.
Kurjaa, mutta tavallaan minulle tuli helpottuneempi olo; ajattelin nimittäin, että monesta kymmenestä lapsesta minun lapseni on ainoa, joka pelkää kuvauksia/ei tykkää. Juteltiin siinä sitten tovi tämän tytön äidin kanssa, kunnes minun olikin jo aika syöttää Nella. Pian ruoan jälkeen päästiin kokeilemaan kuvaamista uudelleen. Koitin olla mahdollisimman rento ja positiivinen, annoin Nellan itse kävellä kuvauspaikalle, en pitänyt kädestä ja annoin vaan tutustua rauhassa uudestaan paikkaan. Nella ei tuntunut vierastavan kuvaajaa yhtään, lelut kiinnostivat, kaikki vaikutti hyvältä.. kunnes selvisi syy, mikä Nellaa kuvauksissa pelotti; kuvauskangas! Kuvauskangas oli sellainen metsäkuvioinen, jännän värikäs ja sellainen, että kuvista varmasti tulisi mahtavia sen kankaan kanssa. Nella on tottunut ennen ihan vaan valkoiseen taustakankaaseen, mutta silti... mikä siinä oli niin pelottavaa?! Nella käveli kuvauspaikalle, mutta jos edes varvas hipaisi kangasta, Nella lähti karkuun. Jos koitettiin mennä kankaan päälle, alkoi huuto. Jos edes oltiin lähellä kangasta, ei tullut mistään yhtään mitään. Koitettiin kaikkemme, mutta ei vaan onnistunut.

Silloin kyllä harmitti, mutta oikeastaan hyvä vaan kun rahat säästyi, jos kuvista olisikin tullut ihania ja aurinkoisia. :D Olisi tullut taas valinnanvaikeus...
Onhan meillä Nellasta jo paaaaljon kuvia, itse olen ottanut varmaan monia tuhansia kuvia ja niiden lisäksi kahden kuvauksen kuvat. Ehkä tuolla yksveellä on vielä aikaa moniin kuvauksiin elämässään ;)

Mutta jos nyt puhun kirjoitan ihan tosissaan; minua ei tuossa niinkään haitannut se, ettei kuvia saatu. Vaan se, että taas yksi pelkotila lisää... Kerroinkin Nellan peloista jo TÄÄLLÄ jonkin verran. Nella siis pelkää tosi paljon monia asioita, joitain ihan paniikinomaisesti ja joitain sitten vähän vähemmän. Minun pitäisikin tehdä noista jutuista jonkinlainen luettelo, sillä varasin tätä varten lisäneuvolakäynnin ensi keskiviikoksi. Tuli vaan sellainen olo, että haluan päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa, että onko tämä normaalia. Toivon, ja uskonkin, että tämä on vain luonnekysymys ja meidän tyttö sattuu olemaan luonteeltaan herkkä. Ja että kyllä se tästä, iän myötä. Mutta toisaalta, pienen pieni äidin huoli myös vaivaa minua; mitä jos onkin kyse jostain epänormaalista? Jos kaikki ei olekaan kunnossa?

Näihin saan varmasti vastauksen keskiviikkona neuvolassa, ja muihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ei ole tämä äitiyden polku, huolineen kaikkineen, aina helpoin kulkea, vai mitä? Mutta silti kaikista paras. ♥

Nyt pitää kiirehtiä suihkuun, että kerkeää käymään ennen pikkuisen ressukan heräämistä. Nella on siis kipeänä... jo viime viikolla alkoi yskä, jonka jälkeen nenä alkoi vuotamaan. Ajateltiin, että on vain joku pikkuflunssa, mutta eilen vointi huononikin sitten. Illalla kuumetta oli 38,1 astetta ja Nella oli tosi räkäinen. Kurkkuun sattuu myös selvästi paljon, koska aina kun yskii niin sen jälkeen alkaa itkemään kunnolla. :( Yllättävän hyvin on kuitenkin syönyt onneksi, ainakin vielä.
Tämä päivä on mennyt sylitellessä ja rauhallisesti kotona ollen. Nella on ollut melko itkuinen, mutta välillä jaksaa touhutakkin. Nyt annoin pikkuiselle buranaa ennen päikkäreitä, että saisi vähän edes nukuttua. Kuumekin on kohoamassa taas, äsken oli lähemmäs 38 astetta.... Toivottavasti ei siitä nouse enää.
Toivottavasti muru paranee pian ja en itse sairastuisi, niin jaksaisin hoitaa paremmin Nellaa. Mulla kun on ollut tapana saada aina samat pöpöt kun Nella, huono vastustuskyky vissiin...

Ihanaa syysviikon alkua kaikille! ♥ Ja lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille! ♥

maanantai 7. lokakuuta 2013

Niin katoavaa on voimat ihmisen, vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa. Mutta en sun särkyä anna mä en.

Pahoitteluni, että viime aikoina ei ole tullut kirjoitettua. Lähipiirissä on tapahtunut niin omia voimia kuluttavia asioita, ettei aivokapasiteetti illalla riitä enää mihinkään muuhun kun hömppäsarjojen tuijotteluun ja korkeintaan parin blogin selailuun... Keskittyminen on ollut tiessään ja asiat stressaavat tai enemmänkin huolestuttaa moni asia. Onneksi Nella pitää minut järjissään ja piristää synkempääkin päivää.
Ollaan kaikesta huolimatta elelty ihan perusarkea. Nyhvätty kotona, ulkoiltu, käyty muskarissa ja perhekahvilassa, kahviteltu kavereiden kanssa ja Nella oppii koko ajan hirveästi taas uutta. Esimerkiksi ihan itse syöminen on kehittynyt kauheasti, eikä neiti aina suostukaan syötettäväksi(äitiä on kyllä kiva syöttää, mutta toisten päin ei ole niin kivaaa..). Sottaista puuhaa se toki on, kun antaa neidin syödä itse, mutta eipä se minua sen ihmeemmin yleensä haittaa. En ole koskaan ollut mikään siisteyden perikuva enkä ole sitä vieläkään. Äitiyden myötä olen kyllä vähän oppinut senkin suhteen; enää ei vaan voi olla pölyistä ja likaista, kun pieni lapsi möyrii joka paikassa ja varmasti laittaa suuhun pienimmätkin roskat. Välillä jopa nautin siivoamisesta, varsinkin jos saan tehdä sen rauhassa ja yksin; niin kun eräs päivä kun R lähti Nempulin kanssa puistoon ja sain rauhassa siivota sillä aikaa. Ehkä enemmän sitä kylläkin nauttii siitä työn jäljestä, kun itse siivoamisesta...

Yksi juttu, minkä Nella on oppinut, on ymmärtämään taas uusia sanojen ja lauseiden merkityksiä. Kun Nempulle sanoo, ''missä Nellan napa?'', niin neiti laittaa sormet napaan. Ymmärtää myös, että ''missä äidin/isin napa?''. Navan lisäksi ymmärtää myös ''pää'' ja ''nenä'' ja ''maha''- sanat ruumiinosista. Nyt koitetaan saada mukaan myös varpaat, silmät ja korvat. ;)
Pää ♥
Kun sanotaan ''Jeeeee!'', niin kädet nousee ylös, samoin joissain lauluissa kun on joku kohta. :)

Nellan leikki kehittyy koko ajan enemmän ja enemmän. Palikkalaatikkoon saa laitettu oikean muotoiset palikat oikeisiin kohtiin ja ollaanpa harjoiteltu nuppipalapelejäkin. Välillä Nella jaksaa keskittyä yhteen asiaan kauankin, välillä ei sitten taas yhtään.
Päivässä on riehumishetkiä(varsinkin kun R tulee kotiin) ja rauhoittumishetkiä. On leikkimistä, tanssimista, lukemista, ulkoilua, haleja, pusuja, ulkoilua, kavereita, telkkaria, ruokaa.. ja välillä ihan päätöntä menoa. Milloin Nella kiipeää pöydälle ja treenaa sohvalle kiipeilyä, milloin kipittää ympäri kämppää ilman mitään päämäärää ja milloin juoksee makkarista äidin alushousut kaulan ympärillä. Jep, luit oikein.

Vaikka onkin ollut aika tunteikasta viime aikoina, niin olen huomannut itsestäni uuden piirteen. Äitiyden myötä ei vaan voi masentua sohvan nurkkaan mököttämään omaa pahaa oloa, ainakaan koko ajan. On pakko jaksaa, ottaa vastuu, leikkiä ja laulaa, jutella ja touhuta, ulkoilla ja yksinkertaisesti vain olla äiti. Totta kai sitten lapsen ollessa vaikka nukkumassa, saan itkeä ja painaa pään miehen syliin, ja oikeasti purkaa pahaa oloa ja surra. Ja saan omaa aikaa, jos sitä tarvitsen. Mutta pointti on se, että olen oppinut kestämään asioita paremmin. Ennen pienikin vastoinkäyminen saattoi horjuttaa elämäni hetkeksi ja murtaa kuoren, pienikin asia laittaa itsetunnon matalaksi ja saada päivän pilalle. Nykyään olen oppinut käsittelemään ja hallitsemaan tunteitani ja ajatuksiani paremmin, jäsentelemään niitä. En vaan voi parkua silmät punaisina ja heittäytyä sängylle pahan olon vallatessa minut. Lapset vaistoavat hirveästi asioita ja olen huomannut, että Nella ainakin huomaa minusta, jos jotain on vialla. Yksi päivä purskahdin itkuun, niin Nella tuli heti lohduttamaan, antamaan halin ja pusun, painoi päänsä syliini. Eihän siinä voinut enää itkeä. Äidin rakas ♥

Nykyyään surunkin ja vaikeiden asioiden keskellä, olen onnellinen. Koko sydämestäni. Ja kiitos siitä kuuluu perheelle, R:lle ja varsinkin rakkaalle tyttärelleni.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, toivotan teille ihanaa viikon alkua! ♥

tiistai 1. lokakuuta 2013

MLL:n kirppis, omia uusia juttuja & pullo pois- projektin jatkoa

Moikka!

Kävin tuossa viime lauantaina MLL:n kirppiksellä, joka järjestetään aina muutaman kerran vuodessa melko lähellä meitä. MLL:n kirppikset on tosi hyviä mielestäni ja niitä löytyy eri paikkakunnilta, kannattaa aina välillä netistä katsoa jos teidän lukijoidenkin lähellä niitä järjestetään. :)
MLL:n kirppikset on lähinnä lastenvaatteille ja lastentarvikkeille tarkoitettuja. Meillä päin nuo kirppikset on ainakin tosi suosittuja ja nytkin ennen tapahtuman alkua oli porukkaa odottamassa ovien edessä jonoksi asti. Jotenkin mua nauratti, että hirveä ryntäys kotiäitejä, isejä, mummoja ja kummeja käytettyjen lastenvaatteiden perässä! :D Mutta ihanaa kun tuollaisia järjestetään. Olisi kivaa mennä itsekin myymään joskus, pöytähinnat kun ei päätä huimaa. Ensisijaisesti pöydän saavat jäsenet, mutta jäljellä olevia pöytiä voi muutkin vuokrata. Jäsenille pöydät ovat vähän edullisempia.

Kyseisellä kirppiksellä on myös se kivaa, että voi keskustella myyjien kanssa, tinkiä hinnoista ja käydä kauppaa vaikka pakettihintaan. Hyvän pöydän löydettyään sitä usein tuleekin ostettua samasta pöydästä enemmän vaatetta ja tavaraa. Hinnat vaihtelee tosi paljon, mutta yleensä pysyy melko alhaisina. Tälläkin kertaa tein hyviä löytöjä! Ainoa huono juttu ainakin meidän paikkakunnan kirppiksellä on se, että sinne ei periaatteessa saisi mennä vaunujen/rattaiden kanssa ja olisi suositeltavaa tulla kantorepun ym. kanssa tai sitten niin, että lapsi kävelee tai sitten ilman lasta. Minä päädyin viimeiseen vaihtoehtoon ja olinkin hyvissä ajoin sopinut R:n kanssa, että Nella jää isin kanssa viettämään laatuaikaan kun mamma suuntaa penkomaan kirppistä! Hyvä diili. ;)

Tälläisiä löytöjä tuli tehtyä:

Vasemmalla Espritin hyväkuntoiset housut, koko 92cm, taisi maksaa pari euroa
Keskellä Johan 80cm hyväkuntoiset housut 80cm, taisi maksaa 1-2e


Oikealla KappAhl KAXS 92cm pehmeät velourhousut (hinta oli huimat 20senttiä)


Niiin suloinen Tutan yöppäri/jumpsuit. Tämä on sellaista collegekangasta, eli vähän paksumpi. Söpöt taskut. ♥ Ollaan nyt käytetty tätä yöpukuna, kun mun mielestä on liian yöpukumainen jumpsuitiksi? :D Koko 86cm ja on Nellalle sopiva nyt. Hinta taisi olla 5€.

Me&I:n t-paita, hinta taisi olla kolme euroa. Koko 86/92cm. Vähän pesuhaituvaa ja takakuva ministi halkeilee.

Takaa :D

Me&I:n t-paitoja! Vihreä Smulan- paita 4€, pupupaita ja vaaleansininen paita olisi ollut 6€ kappale, mutta tingin ne samaan niin sain kympillä. ;) Kaikki muut 86/92cm, paitsi tuo Smulan-paita oli 98/104cm, mutta varmaan käytettävissä jo tunikana, kun on sellainen pussimainen malli. :) Ihania! ♥ Ja pikkasen eri hinnoissa kun esim. Facebook-kirpparilla...
Pitkähihainen Hello Kitty- paita, 98cm, olisko euron maksanut.
Benettonin suunnilleen samankokoiset ''farkkuleggarit'' joustavaa kangasta, väriltään mustat, pari euroa.

Kivat- merkkinen pinkki kypäräpipo ja Me&I:n trikoopipo, koko 1. Vähän mustaa likaa, joka ei lähtenyt vanish-liotuksessakaan. :/ Mutta eipä maksanut kuin muutaman euron ja jää taakse silleen, ettei huomaa/eksyy kuvioon.
Ajattelin kypäräpipon olevan vielä iso, mutta onkin onneksi sopiva! Tuli tarpeeseen, kun vanhat kypäräpipot alkaa olla pieniä ja tuolla kyllä tarvitsee jo pitää, on niiiin kylmä!
Jonkun itse kutomat villasukat, ei mitään käytönjälkiä. 1€!!! Ja on Nellalle nyt sopivat ja mahtuu sukka alle. :)
Reimatecin hyväkuntoinen pinkki välikausihaalari, vuorellinen. Takana vähän mustaa tahraa, mutta muuten loistavassa kunnossa ja ei haittaa käyttöä. 8€!!
On nyt sopiva. :)
Tuossa kuvassa kun neiti juo tuttipullosta, niin pitääkin kertoa tähän väliin Pullo pois- projektin kuulumiset! Eli aloitettiin se muutamia päiviä sitten ihan sillä, että siirryttiin juomaan iltamaito pinniksestä sohvalle. Eli nyt iltarutiiniin kuuluu, että iltamaito juodaan pullosta sohvalla, lepäillään ja halitaan, leikitään välillä vielä hetki, ja sitten nukkumaan ilman maitoa. Tässä pyrkimyksenä, ettei yhdistä nukkumaanmenoa ja maitoa aina, niin kun on tottunut. Päikkärimaidon saa kyllä vielä ja siitä ei olla vieroittamassa vielä, se jää sitten vikana. Siihen kun neiti monesti vielä nukahtaa.
Koitettiinpas sitten tuossa toissailtana, että josko joisi maidon Aventin kumipäisestä nokkamukista. No, eipä suostunut. Ja ollaan kokeiltu ruoan kanssa, josko joisi maitoa nokkamukista. No, eipä juo(edes toisen mallisesta nokkamukista).... Että silleen. No eiköhän se tästä jossain vaiheessa muutu. Pitää vaan jaksaa ja olla sinnikäs.
Tätä koitettiin...
...tähän päädyttiin...
Oltiin maanantaina tuttuun tapaan muskarissa ja sen jälkeen mentiin meidän neljän porukalla kahville. Juteltiin siinä sitten tuttujen mammojen kanssa, joilla on samanikäiset lapset kun Nella. Aloin siinä sitten kertomaan meidän tuttipullon vieroituksen aloituksesta ja muut olivat ihmeissään, että nytkö jo. Ja minä olin ihmeissään, että miten niin, nytkö jo? Olin nimittäin jotenkin siinä uskossa, että ainakin kaksi kolmesta heistä olisi jo aloittanut vieroittamisen tai onnistunutkin siinä osittain. Olin nimittäin ollut näkevinäni, että heidän lapset juo ruoalla maitoa ja jotenkin muutenkin ajatellut, että me ollaan surkeasti jälkijunassa. Ja älkää ymmärtäkö väärin, en tarkoita, että tarvitsisi tehdä kaikki samaa aikaa kun muutkin, mutta kyllä minulle tuli helpottunut olo, kun muut samanikäisten lasten äidit tukivat minua hirveästi ja sanoivat, että ei ole mitään kiirettä ja että ei heilläkään ole vielä aloitettu vieroitusta ja että ei heidänkään lapset juo maitoa nokkamukista. Tuli jotenkin paljon parempi olo, kun sai purkaa tätä asiaa ja sai vertaistukea; taas huomasin sen merkityksen ja kivi vierähti sydämeltä, ainakin osittain. Pakko myöntää, että silti vähän stressaa.
Eräs äitikaveri sanoi, että hienoa kun ollaan siirretty iltamaidon juominen sohvalle ja ehdottaisi, että jatkettaisiin sitä ainakin kuukausi, niin ei tule liikaa muutoksia samaan aikaan. Ollaan koitettu sitä maito ruokajuomana- juttua nokkamukista ja ei vaan toimi VIELÄ. Ollaan koitettu antaa iltamaito nokkamukista ja ei toimi. VIELÄ. Kaikki aikanaan, ei tässä muu auta. Lapsentahtisesti edetään, mutta kumminkin kovalla yrityksellä. Tulen sitten taas kertomaan, kun (toivottavasti) edetään asian suhteen. :) Kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta Pullo pois- projekti- postaukseen! :)
Ai niin, ja se pitää vielä mainita, että Nella on nukahtanut tosi hyvin nyt iltaisin! Ei ole mennyt nukuttamiseen pitkiä aikoja, vaikka sitä pelättiin, kun pullo jäi sängystä pois. Yllättävän hyvin on kumminkin mennyt. :) Jonkin verran on yöheräilyä ollut ja viereen ollaan välillä otettu, mutta viime yö meni taas hyvin ilman heräämistä. Saa nähdä sitten taas, miten seuraavat yöt menee. :)

Mutta nyt, jatkan lauantaipäivän kertomisesta. Kirpparilta tarttui mukaan edellämainittujen juttujen lisäksi vielä Fisher Pricen rengaslelu, siis sellainen missä on tappi ja siihen laitetaan erikokoisia ja värisiä renkaita vuorotellen ja se on HITTI! Maksoi huikean yhden euron ja Nella tykkää siitä tosi tosi paljon. Siinä saakin pitkän tovin kulumaan, kun yhdessä laitetaan renkaita ja opetellaan, mikäs rengas pitikään laittaa ensin. Ne kun pitää laittaa kokojärjestyksessä. :) En voi nyt laittaa kuvaa siitä, koska kaikki renkaat on jossain hujan hajan... Ärsyttää kun neiti piilottelee aina noita lelujen osia sinne sun tänne! Brion palikkalaatikostakin on vain yksi palikka enää tallella, vaikka vannoin, että säilytän ne aina siinä. No, saman kun opettaisi tuolle tytöllekin vielä! Eiköhän ne taas jostain löydy. :) Ai niin, Nella osaa nykyään laittaa niitä eri muotoisia palikoita tosi hyvin jo oikeisiin lokeroihin. Olen ihan yllättynyt, kuinka nopeasti neiti on senkin oppinut, kun alettiin sitä treenaamaan vasta 1v synttäreiden jälkeen ja ei sitä nyt välttämättä edes joka päivä tehdä. Tokihan tuo murunenkin kasvaa ja kehittyy koko ajan ja hahmottumiskyky sitä myöten. :)

Lisäksi kirpparilta tuli ostettua neljä pikkuautoa, yksi taisi olla poliisiauto, yksi ambulanssi ja sitten on yksi musta ja yksi pienempi. Nella tykkää niistäkin hirveästi ja olenkin etsiskellyt pikkuautoja, kun on pitänyt ennenkin ostaa. Nyt ne sai kahdella eurolla neljä kappaletta. :) Yhdestä tosin jo hajosi rengas...
Nella muuten osaa sanoa ''auto'' ja ''prum prum'' (tai muuta pärinää) kun näkee auton tai leikkii autoilla, eli hienosti yhdistää sen oikeaan asiaan. :)

Kirppiksen jälkeen ajattelin, että otanpa vielä vähän omaa aikaa, kun R:lla ja Nellalla oli kaikki hyvin kotona, ja kirppiksellä venähti vain nelisenkymmentä minuuttia. Lähdin sitten viereiseen kauppakeskukseen kiertelemään ja kerrankin sain mennä rauhassa Glitter- koruliikkeeseen, sinne kun ei vaunuilla oikein mahdu tai ainakin saa muuten pelätä tiputtavansa kaikki korut kun vaunuilla änkee pienistä väleistä... Päätin vähän ''törsätä'' kerrankin itseeni ja ostin aidon hopeakorun, jossa on pieni vaaleanpunainen timantti, lisäksi sitten kolmet korvikset ja yhden tähtikaulakorun. Kaikki kaulakorut olivat tarjouksessa -30% ja korvikset sai kolmet kahden hinnalla. Lisäksi ostin Seppälästä ihanan farkun värisen kauluspaidan, jossa on kauluksissa tuollaisia timanttijuttuja.
Hopeakoru
Uusi paita Seppälän alesta -70%
Glitteristä tähtikaulakoru, kahdet erikokoiset rengaskorvikset ja roikkuvat sydänkorvikset

Oletteko muuten tutustuneet H&M:n haaremihousuihin? Nuohan taitaa olla melkoinen ''hitti'', kun ovat niiiin ihanat päällä, helpot käyttää ja edullisetkin. Ostin nyt uudet tuollaiset leopardikuviolla, mulla on tän lisäksi kahdet perusmustat ja yhdet sellaiset harmaakuvioiset. Superhyvät kotihousuina tai kaupungillakin, sellaista ohutta materiaalia. Onko liian massaa teidän makuun? ;)


Laatua en noissa voi sen ihmeemmin kehua, sillä yhtiin näistä mun neljästä housusta tuli jo reikä ihan muutaman käytön jälkeen. Mutta mitäpä voi olettaa, kun hinta on alhainen ja kauppa mikä on. En halua nyt yleistää, mutta tuli kyllä vähän ärsyttävä fiilis siitä, kun heti niihin tuli reikä. Ja ei siinä sitten mitään, mutta kun asiasta työntekijälle mainitsin ostaessani näitä, niin hän ei kommentoinut MITÄÄN. Siis ei sanonut sanaakaan minulle?!? Huono päivä vai muuten vaan huonoa asiakaspalvelua? No, ei voi mitään.

Tuntuu jotenkin ihan tyhmältä kuvata omia vaatteita. :D Oon niin tottunut kuvailemaan Nellaa ja Nellan vaatteita. Mutta jos haluatte, niin voin useamminkin kuvailla omia vaatteita, päivän asujakin ehkä, ja uusia ostoksia. :) Ainakin johonkin postaukseen sain toiveita, että teillä olisi kiinnostusta nähdä omiakin asuja useammin. :)
Piti nyt tulla teille nämä esittelemään ainakin, mulla nimittäin tuli noista koruista niin hyvä fiilis, aina käytän vaan samoja niin jotenkin tosi kivaa kun on uusia. Ehkä pitäisi taas alkaa shoppailla enemmän itselleen, eikä aina vaan Nellalle, neiti kun ei tarvitsisi MITÄÄN kai tällä hetkellä...

Siinäpä sillisalaattia kerrakseen, nyt toivotan teille kaikille ihanaa viikkoa ja kauniita unia! ♥♥♥
Nella kiipeää aina katsomaan lastenohjelmia säilytysrahin/olkkarin pöydän päälle. :D

ps. Olen kiitollinen, jos esittäisitte minulle postaustoiveita!
Välillä on omat ideat hukassa. ;)