Minä ja Hän

Tahtoisin sen tunnustaa
Kukaan ei oo yhtä tärkeä
Tätä yötä kun kanssasi kuljen

Uskalla en liikahtaa
Enkä lumousta särkeä
Kaiken muun tästä huoneesta suljen

Mä ajattelin nyt kirjoittaa mun ja rakkaan mieheni rakkaustarinan, kun parisuhteestakin on haluttu jotain postausta. Varoitan, se ei ole mitenkään yltiöromanttinen, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee. :)


En ole tainnut täällä koskaan oikeastaan avautua mun nuoruudesta sen kummemmin. Mutta lyhyesti sanottuna, se oli aika villi. Se alkoi jossain yläasteen aikana, kaikkea piti kokeilla ja pojat kiinnosti aikalailla. Tuli siinä sitten eleltyä niin ja näin, kapinoiden kotiintuloaikoja ja vanhempia vastaan ja alkoholia juotua ja niin edelleen..


Kun täytin 18v, aloin tietenkin käymään baareissa ja tapailin ties minkälaisia tyyppejä. Mulla oli pitkä suhde, yli puolitoista vuotta yhden J:n kanssa ja voisinkin sanoa että hän oli vähän niinkuin ensirakkauteni. Mulla oli tosi vaikea irtautua J:sta, koska meidän suhde jatkui eroamisen jälkeenkin. Halusin vain löytää jonkun, jolla korjata sydämeni haavat. Ja niin löysinkin.


Oli vuosi 2010. Etsin rakkautta kuin kuuta nousevaa ja eihän se niin löydy. Kun olin jo luovuttamassa, eräänä tavallisena baari-iltana tavallisessa baarissa alkoi tavallinen rakkaustarina. Myöhemmin kun R:n kanssa puhuttiin, niin molemmat oli toisen nähtyään sinä iltana päättäneet, että tuon minä haluan. Ja niinhän me toisemme saatiin. :') Ensin tanssilattialla, myöhemmin sitten meillä ja siitä se sitten lähti.

Iho muistaa jokaisen kosketuksen
Mieli noiden sanojen merkityksen
Sydän viimein ymmärtää kaipauksen
Ja niistä jokainen tahtoo lisää

Hento kuiskaus pimeässä
Se pyytää viereeni vielä jää
Hyvä on hiljaa olla tässä
Mennyttä en luonas enää nää

R oli kolme vuotta vanhempi ja minä siis vasta 18v. Valehtelin ensin ikäni, joka oli tosi typerää. Olin myös vielä vähän kiinni exässäni ja minun oli vaikea luottaa enää miehiin. R oli ihana, ujo ja salaperäinen. Muistan vieläkin, kun hän oikein tärisi kun juttelimme, jännitti niin kovasti. Sain R:n rentoutumaan ja yhteinen sävel löytyi nopeasti. Kemiat kohtasivat samantien.


Minä asuin tällöin vielä kotona ja R asui toisella paikkakunnalla, todella lähellä meidän kotia, omassa asunnossaan, kaksiossa. Meni muutama kuukausi kun huomasin, että oho käytännössähän kaikki mun tärkeät tavarat on R:n luona. Alkuhuuma oli sokaisevaa ja me oltiin umpirakastuneita. Mun oli kumminkin vaikeaa olla vakavassa parisuhteessa ja vieläkin tyhmästi kävin yksin baareissa ja join aika reippaasti. Jossain muutaman kuukauden seurustelun ja yhteenmuuton jälkeen se jotenkin iski muhun; mitä ihmettä mä touhusin? Mä olin menettämässä tuon ihanan miehen, rakkaani, tällä hölmöilyllä. Jotenkin vain yhtäkkiä ymmärsin, että jos en muuttaisi elämäntapojani, niin kohta tuo mies ei enää vierelläni olisi.

Syliisi unohdun
Ihoosi painaudun
Hetkiseen tarraudun
Ja pienet toiveet toteutuu
Pimeys yön sakenee
Tulet lähemmäksi minua
Väkevämmin kuin ikinä elän

Pelkoni pois pakenee
Riittää kun vain katson sinua
Silloin menneelle voin kääntää selän

Opiskelin lähihoitajaksi ja tein keikkatöitä, mies kävi vakityössään ja arki tasottui. Me oltiin niin rakastuneita ja onnellisia. Elokuussa 2011 lähdimme ensimmäiselle yhteiselle lomamatkallemme Turkkiin. Matka oli ihana ja ikimuistoinen ja siellä R kosi minua. Olimme onnen kukkuloilla. Niihin aikoihin myös päätimme, että haluamme perustaa perheen. Meistä kahdesta saisi nyt tulla kolme.

Tämän päätöksen tehtyämme, alkoikin sitten odottelu. Se tuntui pitkältä ja vaikealta, vaikka oikeastihan aikaa ei kulunut kuin neljä kuukautta kun sitten plussasin. Tuntui uskomattomalta, että meidän onneamme on voitu siunata näin ihanalla asialla. Elokuussa 2011 olimme myös muuttaneet omaan asuntoon, ihkaomaan. Meillä oli asuntolaina, farmariauto, oma kolmio, toisemme ja lapsi tilauksessa. Mikä olisi voinut olla huonosti?

Hento kuiskaus pimeässä
Se pyytää viereeni vielä jää
Hyvä on hiljaa olla tässä
Mennyttä en luonas enää nää

Syliisi unohdun
Ihoosi painaudun
Hetkiseen tarraudun
Ja pienet toiveet toteutuu 

 

Raskaus sujui kaikin puolin suhteellisen hyvin, jos ei nyt ota lukuun alkupahoinvointia ja aivan valtavaa mahaa, joka tuotti omat ongelmansa. Minä lopetin työt juhannuksen tienoilla ja aloimme odottaa rakasta pikkuistamme saapuvaksi. Lasketuksi ajaksi saimmekin 11.8., joka oli siis vuosipäivämme jälkeinen päivä. Aloimme jännittää, syntyisikö lapsi vuosipäivänämme. <3
Elokuu on meillä oikein rakkauden kuukausi, meidän kuukausi. Elokuussa tutustuimme, aloimme seurustelemaan, ostimme kämpän, menimme kihloihin, vietämme vuosipäivää ja 08.elokuuta 2012 syntyi meidän pikkuinen prinsessamme täyttämään onnemme.

 

Tänä päivänä olemme onnelliset 5kk ikäisen neidon vanhemmat ja yhä hyvin rakastuneita. 

Tämä kappale, joka tekstissä esiintyi, on minun ja R:n biisi. Olemme tanssineet sitä yhdessä ja se soi, kun R kosi minua. Se kertoo meidän tarinan. Suvi Teräsniska - Hento kuiskaus